Yhtäkkiä olen 30
Olin suhteellisen menevä ja villi kaksikymppisenä.
Pitkän ja vaativan taitoluistelu-uran loputtua, rakastin tätä minulle aivan uutta vapauden tunnetta ja halusin ottaa siitä kaiken irti. Juhlin, matkustin ja pidin huolta pelkästään itsekkäästi itsestäni. Niinkuin parikymppisenä kuuluukin!
Juhlinnan ja itseni etsiskelyn keskellä tapasin kuitenkin nykyisen aviomieheni.
Ennen hänen tapaamistaan, olin varma että perheen perustaminen tulisi olemaan minulle ajankohtaista vasta yli kolmekymppisenä.
Toisin kävi ja olen tästä niin iloinen ja kiitollinen.
Kuinka täydelliseltä tuntuukaan saada täyttää 30 ja olla stressaamatta siitä, että nyt se aviomies ja lapset pitäisi jostain taikoa.
Minulle oltiin useasti sanottu, että ura pitää luoda ennen kun ryhtyy tekemään lapsia.
Aivan täyttä hölynpölyä!!! Lapsien saaminen ei ole missään nimessä itsestäänselvyys. Uraa voi AINA luoda. Ja sitäpaitsi, minusta tuntuu siltä että aivoni ovat vasta nyt täysin kypsyneet tekemään viisaita ura päätöksiä. Ja sain hyödynnettyä ”nuorta energiaa” lasten perässä juoksuun.
Kuka näitä sääntöjä keksii ja miksi?
